Laskiaispulla on rakastettu talviherkku, joka kuuluu olennaisena osana laskiaiseen. Mutta tiedätkö milloin ja miten laskiaispullaperinne on saanut alkunsa?

Kaikki alkoi oppipojan ongelmasta...

"Ruotsalaisen legendan mukaan laskiaispullan kehitti pelokas leipurioppilas. Leipurimestari uhkaili häntä selkäsaunalla, mutta lupasi säästää poikaparan raipaniskuilta, jos hän keksisi kaikkia muita pullia paremman pullan. Niinpä oppilas täytti ison pyöreän pullan parhaalla herkulla mitä tiesi, ruotsalaisten rakastamalla mantelimassalla.

Mestarin mielestä lopputulos oli niin hyvä, että oppilas säästyi raipaniskuilta. Nimettömäksi jäänyt kisälli loi tulevan klassikon, ruotsiksi semlan, ja ainoa palkkio innovaatiosta oli säästyminen pieksemiseltä. Elämä on.

Mantelimassatäytteinen pulla yleistyi Ruotsissa 1700-luvulla. Kun laskiaispulla tuli tutuksi Suomessa 1950-luvulla, mantelimassa korvattiin usein hillolla mantelimassan vaikean saatavuuden ja korkean hinnan vuoksi."

Lähde: ruokatoimittaja ja -kirjailija Tiina Rantasen blogi Himahella

Vaan miten syntyi Koskenhengen Talvipulla ja mitä on pullailu? Jatkahan lukemista, niin nekin selviävät.

Kuten esikuvansa, niin myös Koskenhengen talvipulla syntyi pienoisesta kiistasta...

RavintoLoitsija Marianne oli sitä mieltä, että koska pullaa on joka puoti väärällään, niin meillä ei sitä tarvitse tarjota. Leipomon Haltiatar Milka intti ja intti, ja vaatimalla vaati, EDES laskiaiseksi pullaa. Väsytyskeskusteluun väsyneenä RavintoLoitsija lopulta tuhahti, että jos luomme jotenkin ylimaallisen maukkaan ja omannäköisemme pullan, niin se pääsee vitriiniin. Ja sitten alettiin ideoida, että mikä se semmoinen pulla olisi.

Laskiaispullissahan on parasta se täyte, mutta pelkkä kermavaahto on vähän tylsää. Lopulta pohdinnoista pullahti ihanuus: Talvipulla marjaisella kermavaahdolla ja kahden kerroksen täytteellä. Mantelimassa versioon pyöräytettiin kinuskia kermavaahtoon ja täytekerroksia myös mukavasti. Vegapullaan pistettiin vaahdoksi kookosta ja sydämeksi hilloa.

Pullista tulikin niin mainioita, että laskiaisen lisäksi päätimme pitää tuoreet pullat tarjolla koko talven ajan. Pehmoiset pallerot paistetaan auringon nousun aikaan ani varhain aamulla, jotta varmasti saat haukata pehmeimmästä pehmeintä tuoreutta. Täytteiden hillot keittelemme itse kotimaisista marjoista. Kananmunat munitaan lähitilalla ja jauhot tupsahtavat lähimyllystä.

Pullailu?

Pullerointi tai pullailu on uusia nykyaikaisia urheilumuotoja, joka on löytänyt paikkansa umpihankihiihdon ja iljanteiden välissä liukastelun lomasta.

Pullailussa pukeudutaan kelin vaatimalla tavalla. Teini-ikäiset pullailijat saattavat pullikoida nilkat paljaana ja pipoitta, mutta se kuuluu olennaisena osana ikävaiheeseen. Muutamia vuosia kestävään kauteen, jolloin ihmistaimen verenkierto ja lämmönsäilytys ovat aivan omaa luokkaansa. Muun ikäisille päähineet, kaulan kiertävät lämmittimet, varvasvillat, viimastopparit ja muut fyllingit ovat tarpeen pakkasasteiden mukaisesti.

Olennaista on myös pitävät popot, eli talvikenkimet, joilla saa pitkän ja pitävän otteen jäisestä rakkaasta kotimaastamme. Sittenpä vaan kaveria kädestä kiinni tai kävelysauvaa kaulasta ja askellus kohti pullia. Joissain pullailun variaatioissa annetaan yläraajojen heilua rytmikkäästi askelluksen tahtiin, välillä lapasta heiluttaen tuttuja tavattaessa.

On myös hyvä muistaa, että pullailun olennaisin piirre on hapekkaasta ilmasta, matkanteosta, kelistä ja kanssakävijöistä nauttiminen, sekä tietysti suupielien venyttely ja verryttely. Perillä pullalassa sitten on alkulämpöjen jälkeen helppo haukata palanen pehmoisaa Talvipullaa ja hörpätä päälle herkkukaakaota.

Milloinkas sinä viimeksi olet treenannut pullailua 😉